Viimeviikot ovat olleet omien peltotöiden osalta taas hiljaisempia. Juuso on aloittanut kyntöjä ja asiakkaille on tehty kakkossatoa rehua. Jossain vaiheessa Antti kävi joitakin peltoja myrkyttämässäkin, itse osallistuin siihen vain kyytiläisenä, tarkasti kuunnellen mitä saa ja miten se pitäisi tehdä. Aikaa on jäänyt mm. puimurin huoltamiseen, mikä on sekin mielenkiintoista hommaa koska puimurin sisältö näyttää aikamoiselta vuoristoradalta. Isommille huoltotoimenpiteille ei ollut vielä tarvetta, sillä tällähetkellä on tarkoitus puida vain syysrypsit ja sampo tulee selviämään siitä ihan pienillä laitoilla. Kun öljyt oli vaihdettu ja viimesyksynä puhdistamani seulat kaivettu varastosta ja asennettu paikoilleen, oli aika lähteä koeajoon!

Kun rypsi on kuivaa ja valmista puitavaksi, sen litu (aivan uusi sana jota en koskaan ennen ole kuullut) saattaa varista herkästi kun sekaan mennään ison koneen kanssa. Tästä syystä syöttörullaa pidetään huomattavan paljon ylempänä kuin esimerkiksi ohraa puitaessa.

Syysrypsille erittäin tärkeää on hyvä talvehtiminen. Osittain talvi sujuikin hyvin, mutta nyt konkretisoituu miten paljon tuhoa pellolle aiheuttavat mm. peurat. Peuran syömillä kohdilla ei kasva muu kuin saunakukka, ohdakkeet ja lukuisat muut rikkakasvit. Rikkakasvit aiheuttavat omat haasteensa puimisessa. Varsinkin saunakukka on niin takertuvaa ja järeää tavaraa että se jää pöydälle jumiin ja sitä saa olla yhtenään kiskomassa irti. Ei kiva.

20ha syysrypsiä kärrättiin kuivaajalle mistä se myöhemmin jatkaa matkaansa Alavuden öljynpuristamolle. Öljy kerätään ja loppu aines käytetään lehmien ravinnoksi. Syksyn edetessä pääsen perehtymään paremmin puimuri ja kuivuri töihin. Nyt kun viimevuodelta on jonkinlainen käsitys asioista, on helpompi lähteä syventymään.