Sateet loppuivat maanantaina, mikä tarkoitti siilon muovitusta heti aamunavetan jälkeen. Eli tiivis muovikerros siilojen reunoille ja painoa joka helman päälle ettei päivän mittaa koveneva tuuli niitä heittäisi pois. Kun muovit olivat paikoillaan, aloitettiin niittotyöt. Olin kokeillut niittämistä jo viimevuonna loppukesästä meidän Valtra Directillä ja upouudella Kuhnin niittokoneella, mutta tälläkertaa sain alle vanhemman Valtran sekä John Deeren niittokoneen. Täytyy sanoa että Directin automaattiohjaus ja puolta vaihtava Kuhnin kone olivat minulle paljon helpompi sisäistää kuin nämä vanhemmat koneet. Kesti aikansa ennen kuin työskentely alkoi sujua luontevasti, mutta kuitenkin suoriuduin kohtalaisesti niistä hehtaareista mitä minulle oltiin määrätty.

Tiistai oli varsinainen urakkaniittopäivä, kun meiltä oli kolme niittokonetta liikenteessä. Niittotyöt oli eilen harjoiteltu joten tänään sain listan niitettävistä pelloista ja selviytyä pitäisi itsenäisesti. Ja selviydyin! Pöyhijä kiersi perässä sitä mukaa kun saatiin heinää kaadettua. Keskiviikkona rehunteko sai alkaa, ensin lähti karhottaja kiertämään ja sitten silppuri heinäkärryjen kanssa. Naisväki ei tähän vaiheeseen osallistu muuten kun kyytiläisinä. Peltopartureilla on oma porukkansa; karhottaja, kärrymiehet, kasamiehet ja Antti silppurinsa kanssa. Vuosien yhteistyön johdosta homma sujuu kuin vettä vaan. Miehet pystyvät lukemaan jo pelkästä pään asennosta että mikä karho otetaan seuraavaksi ja milloin vaihdetaan kärryä. Plus lukuisat muut tilanteet, itse vain ihailee kuinka hyvin voi tiimi toimia! Tiimityötä parhaimmillaan. Kyydissä tuleekin istuttua aina kun muilta töiltä ehtii, ei siihen kyllästy millään.

    

    

Torstai iltana rehut oli saatu siiloon ja aloitettiin peittely. Noin 104,5ha alueelta saatiin yhteensä 1 100 000 tuorekiloa heinää. Eli keskimäärin 4 000 kg ka, joiltakin pelloilta enemmän joiltakin vähemmän. Sato on ollut erinomainen, eikä se mahtunut siiloon vaikka kuinka korkealle yritettiin tampata. Jatkoimme siiloa legopalikoilla, se oli meidän naisväen tehtävä.

Meillä siilon peittely tehdään tarkasti. Ensin kaivetaan vähän reunoja auki ja kasan päälle tarkasti asetellaan kelmu. Sitten alkuviikosta laittamamme reunamuovit käännetään päälle ja vedetään vähän teippiä ettei muovi lähte mistään päin liukenemaan. Tässä vaiheessa kierretään etsimässä kaikki reiät mitä mahdollisesti on muoviin tullut ja teipataan ne hyvin, tälläkertaa niitä ei ollut kuin pari-kolme. Keskelle vedetään uusi kerros muovia niin ettei varmastikaan mikään paikka jää muovitta. Lopuksi vielä kangas jonka päälle heitellään painoksi renkaanpuolikkaita ja reunat peitellään turpeella. Tiivis paketti siis. Sää oli tuulinen mikä tuo hommaan omat haasteensa mutta onneksi oli tarpeeksi porukkaa jotta siitäkin selvittiin.

Loppuviikosta kun Peltoparturit tekivät jo asiakkaiden rehuja, pääsin kokeilemaan rehukärryllä ajoa! Ajatus jännitti; hirveän korkea kärry perässä, etäisyys silppuriin täytyy olla oikea ja karhojärjestys täytyy olla selkeä. Mutta jännitys oli turhaa, hyvinhän se sujui.