Kaksi viikkoa vierähti perus navettatöiden lisäksi kiviä keräillessä ja jyrätessä viljapeltoja. Jyrääminen oli minulle uusi juttu, mutta tarpeeksi yksinkertainen ja helppo oppia samantien. Kymmeniä hehtaareita tuli jyrättyä ja oikeastaan tykkäsin siitä työstä. Uskomaton määrä kiviä nousee esiin aina vaan, vaikka osalla pelloista kävi kivikonekin. Kauhatolkulla sai kipata kiviä, mutta nyt olen parhaani tehnyt sen eteen ettei puimuri ainakaan kiviin hajoa! Sain kokeilla myös äestämistä, 2ha pala pienellä 3m äkeellä. Mukavaa puuhaa sekin.

Viikko 22 oli rauhallisempaa peltotöiden osalta. Viimeviikkojen sateet ovat olleet aivan ihanteellisia kasvun kannalta, sillä vettä tuli määrällisesti paljon mutta kevyellä tahdilla. Lämpöäkin on riittänyt. Loppuviikolla käytiin ottamassa korjuuaikanäytteet siltä pellolta josta on tarkoitus heinätyöt aloittaa. Heinä on jo keskimäärin 40cm pitkää, paikoittain jopa pitempää. Antti yritti opettaa kuinka erottaa timotei, nurminata ja englannin raiheinä tässä vaiheessa. Nurminata minulle ehkä helpoin tunnistettava, mutta luulen tarvitsevani vielä kertausta siinä. ProAgrian sivuilta löysinkin Nurmioppaan, missä melko selkeät kuvat ja kirjoitukset näistä. Näytteet tosiaan lähtivät maitoauton kyydillä ja tulokset saatiin jo seuraavana päivänä. Valkuaiset olivat hurjan korkealla, mutta ymmärsin että se on aivan normaalia tässä vaiheessa. Muuten tulosten perusteella Antti arvioi että viikon päähän voisi jo rehuntekoa suunnitella. Uudet näytteet kuitenkin otetaan vielä seuraavan viikon maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Näin voidaan olla varmoja milloin korjuuaika on oikea. Mielenkiintoista seurata miten arvot muuttuvat, miltä ne näyttää kun korjuuaika on sopiva vrt. tilanne nyt.