Heinähommat ovat nyt hetken sivussa ja vuoroon astuvat viljat. Mitä niille kuuluu ja miltä ne näyttävät, onko kasvu ollut odotettua, minkälaista rikkakasveja pellosta löytyy tai löytyykö jopa jotakin tautia? Peltokierroksia toisensa jälkeen, eikä riitä että ajetaan pellonreunaan katsomaan vaan jokaisen kohdalla jalkaudutaan ja käydään katsomassa miltä kasvusto näyttää. Tämä siksi, että tiedetään minkälaisia aineita millekin pellolle ruiskutetaan. Niitä ruiskutettavia aineita minun täytyy vielä opetella, kertapläjäyksellä ei muuta jäänyt mieleen kuin korrensäätöaine. Mikä ymmärtääkseni on varsin kätevä keksintö, koska eihän pitkä hontelo varsi tahdo pysyä pystyssä varsinkaan jos kaatosade sattuu yllättämään. Korrensäätöaineen johdosta varsi alkaa kasvaa pituuden sijasta paksuutta ja näin sillä on paremmat mahdollisuudet selvitä vaikka kovemmasta sateesta. Kaikesta huolellisuudesta huolimatta viljoja menee lakoon rankkasateiden vuoksi, säiden armoilla ollaan tässäkin asiassa.

Täysin uutena ja ihmeellisenä asiana minulle tuli se, että viljoja ei voi ruiskuttaa ihan milloin sattuu. Nyt kun helteet koettelevat ja päivälämpötila on keskimäärin +30, ei ruiskuttaminen tule kysymykseenkään. koska kasvit stressaavat kuumalla ilmalla! Täytyy odottaa että ilman lämpötila laskee ainakin +24, mieluiten +20. Juuri tästä syystä Antti pääsi aloittamaan ruiskuttamisen vasta 20 jälkeen illalla ja lopetti aamuyön pikkutunneilla.