Peltotyöt hurahtivat tosissaan käyntiin alkuviikon ensimmäisten lämpimien säiden ansiosta. Pojat ajelevat traktoreillaan edestakaisin, milloin mikäkin kone perässään. Itse pääsin pitkästä aikaa lempipuuhaani, eli muokkaamaan maata kultivaattorilla ja sitä iloa oli minulle suotu 6ha verran. Kultivaattori on viime syksyn muokkauksia lukuunottamatta suhteellisen uusi kone meille, mutta varsin toimiva haluamaamme tarkoitukseen. Viljapeltojen kuohkeuttaminen onnistuu sillä mainiosti. Kultivoinnin jälkeen nappasin avantiin kivikauhan ja lähdin keräämään lähipelloilta kaikki pintaan nousseet isommat kivet pois, ennen kun Juuso ehtii paikalle äestämään.

       

Yhtenä päivänä sain kokeilla viljelykonetta. Vielä viimeiset herneet maahan niin sitten on suunnitellut 35ha hernettä valmiiksi viljeltynä. Peltokoneiden käyttämisestä tekee vieläkin mielenkiintoisempaa se, että olen saanut avustaa Anttia niiden huoltamisessa. Juuri tähän Junkkarin Simultaan vaihdettiin syöttörullat kahdelle riville. Mielenkiintoista, mutta aikaavievää ja haastavaa. Osia on hirveä määrä ja samalta näyttävät osat eivät aina olekaan samanlaisia – niissä saattaakin olla parin millin kokoero. Tästä syystä meille tuli pieniä ongelmia ja jouduttiin purkamaan taakse pujottelemamme syöttörullat ja kasaamaan sen uusiksi. Urakkaa ei ainakaan helpota ahtaat sekä hankalat työasennot. Kyllä siinä päätä raavittiin ja soitettiin ohjeita, vaikka hermoja kiristi niin silti vaan saatiin kokeilemalla ja kollegoiden avulla tämäkin kone taas käyttökuntoon. Letkut paikoilleen ja pellolle!

Jostain syystä kylvökone ei ollut minulle yhtään niin helppokäyttöinen kapistus kuin kultivaattori. Vieläkin enemmän nappeja ja ohjeita ja tarkkaavaisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty, minun mielestäni. 1,4ha alue vei aikaa ja jouduin tosissani miettimään ”mitä nyt teen”. Kaikesta huolimatta pelto tuli kylvettyä ja mielenkiinnolla jäämme odottamaan kuinka hyvin siinä onnistuin.

Loppuviikosta käytiin katsomassa miten syysrypsit ovat talvesta selvinneet. Valtaosa syysrypseistä vihertää jo kauniisti, joten tiedossa on että suurin osa on talvehtinut hyvin. Mutta on niitäkin lohkoja, mitkä todennäköisesti joudutaan muokkaamaan ja kylvämään uudestaan. Kollega on kokenut maanviljelijä ja häneltä kuului ohje ”rypsipellolla neliömetrillä pitää olla 10 taimea, että sitä kannattaa viljellä” ja näin onnekkaasti ei yhdellä peltolohkolla ole käynyt. On taloudellisesti järkevämpää kylvää jotain muuta tilalle, joten kultivoinnin jälkeen lohkolle kylvettiin ohraa.

Vaikka epäonnistumisprosentti meidän syysrypsille oli varsin pieni, siitä huolimatta minua turhauttaa kun miettii minkälainen työ tehdään – turhaan. Kaikki työvaiheet, työtunnit, koneiden ja polttoaineen kulutus. C’est la vie! Ei auta kun yrittää uudestaan ja toivoa että ohra menestyy tällä maalla ja saadaan paljon satoa tulevana syksynä..